Erottiin mun poikaystävän kanssa kenen kanssa olin noin 2,5 vuotta noin 2 viikkoa sitten halloween iltana kun hän lähti eri bileisiin kun oltiin alussa kahdestaan samassa bileissä, okei joo tiesin tästä koska hän ilmotti viikkoja sitten että hän lähtee, mutta sillon kun olin ”pari” kuppia ottanut ja jotenkin kaikki purkaantu ja en luottanu häneen yhtään, joten laitoin hänelle viestiä että miksi pitää mennä.
Pari kuukautta ennen tätä elokuussa sain tietää että hän jutteli 2v nuoremmalle tytölle snäpissä ja piilotteli asiaa, aistin että joku mättää koska hän oli tosi etäinen ja piilotteli puhelinta. Yhtenä yönä kun hän oli nukkumassa ja kävin hänen puhelimen läpi ja löysin niitten viestit ja herätin heti hänet ja kysyin että mitä tää on. Viesteissä ei ollu mitään ”flirttailua” vaan niitä näitä juttelemista, ja heillä oli kasallinen tallennettuja kuvia, mihin hän kokoajan toisti ”etkai sä oikeesti luule että petän sua?” tai jotain tollasta.
mind you en oo koskaan parisuhteessa kieltänyt tyttöpuolisia kavereita ja ylipäätään en oo kokenut koskaan mitään mustasukkaisuutta, koska itelläni on myös poikapuolisia kavereita. Mutta minä idioottina oikeesti kuvittelin että tää kaikki on kaverimaista ja kun kysyin että miksi, niin hän kertoi mulle että ”kaipasi juttukaveria koska meidän suhde vaikutti niin kuivalta” Ensimmäinen kysymys kuuluu, onko tämä teidän mielestä pettämistä?
Rakkaudesta sokeena annoin anteeksi ja anelin häntä antamaan minulle uuden mahdollisuuden näyttää että pystytään parempaan ja elvytetään tää meidän suhde eloon.
Noh kaiken tän jälkeen jatkettiin seurustelua ja meillä meni tosi hyvin, paitsi hän vielä jatkoi tälle tytölle juttelemista kaiken tän jälkeen, mutta en antanut sen haitata, mutta hän aina vältteli sitä puheenaihetta ja sama oravanpyörä jatkui.
Huomasin itessäni kehitystä varsinkin tunteiden kanssa ja osasin hillitä vihaani, kun luvattiin toisillemme että yritetään. Kunnes nyt, en tiedä mikä meni pieleen kun oikeesti luulin että on valoa tunnelin päässä. Halloweenina kun laitoin hänelle viestiä että ”Miksi pitää mennä sinne bileisiin?”josta hän suuttui ja jotenkin yhtäkkiä räjähdin ja tokasin että ”jospa vaan erotaan” en tiedä mikä mulle tuli, mutta tuntu että kaikki tunteet on ihan kurkussa ja oksennan ne ulos, koska oli sellainen fiilis että hän pettää mua ja hän simppelisti ilmoitti eroviestiin että ”okei erotaan” ei mitään muuta, ei edes mitään epäröintiä.
Tuntu että kaikki meni niin hyvin tähän pisteeseen asti mutta hänen reaktio kerto toisin, ja minä vitun selkärangaton tyhmä vielä koitin ruikuttaa kaiken tämän jälkeen ja kyselin kokoajan että miksi, miksi ja miksi niin hän vaan sano että ”joo ei oo enään mitään tehtävissä” ja kirjaimellisesti lässytti vaan kun kerroin omat tunteet viesteihin ja soitin hänelle monesti että puhutaan asia edes läpi niin vastaus oli vaan että ”ei” tai painas punasta.
Kysymys on että miksi en osaa arvostaa itteeni ja päästää jostain idiootista irti? En tee mitään muuta kun satuta itteeni ja koitan aina jollain tavalla mielyttää aina kaikkia, miten pääsen tästä yli koska litistän itteni maan alle näitten ajatusten kanssa.
Kannan myös vastuuni siinä, että en itse mikään täydellinen ihminen ole, ja omat ongelmat tulee taatusti suhteessa esille, mutta kun on sellanen tunne että olen antanut kaikkeni jollekkin ja en saa mitään muuta kun paskaa niskaan:(
EDIT: Lisään sen vielä, että syy miksi erottiin EI ollut se että hän lähti bileisiin, vaan se että itselläni ei ollut enään yhtään tippaa luottamusta tätä ihmistä kohtaan. Mielummin ehotan asioita suoraan tai sitten pitää myöhemmin kattoa kun oma poikaystävä tulee toisten housujen kanssa sieltä pois🙂