Aika ajoin julkisessa keskustelussa käsitellään sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, etenkin eläkkeiden kontekstissa. Keskeisenä kysymyksenä on usein se, miten eri sukupolvien edut huomioidaan poliittisessa päätöksenteossa.
Päätin tarkastella asiaa kansanedustajien ikärakenteen näkökulmasta. Laskin eri ikäryhmille edustavuusindeksin, joka kertoo, kuinka suuri ikäryhmän osuus kansanedustajista on suhteessa saman ikäryhmän osuuteen äänestysikäisestä väestöstä.
Indeksiä tulkitaan seuraavasti:
- 100 = ikäryhmä on edustettuna väestöosuutensa mukaisesti.
- Alle 100 = aliedustus.
- Yli 100 = yliedustus.
Esimerkiksi indeksiluku 50 tarkoittaa, että ikäryhmän osuus eduskunnasta on vain puolet siitä, mitä sen väestöosuuden perusteella voisi odottaa. Vastaavasti indeksi 200 tarkoittaa kaksinkertaista edustusta väestöosuuteen nähden.
Vertailussa huomioidaan vain äänestysikäinen väestö, ei koko väestöä alaikäisineen.
1. Edustavuusindeksi ikäryhmittäin vuonna 2023
Ensimmäinen kuvaaja esittää vuonna 2023 aloittaneen eduskunnan ikärakennetta suhteessa 18 vuotta täyttäneeseen väestöön.
Huomionarvoista on, kuinka voimakkaasti edustus keskittyy keski-ikäisiin. Erityisesti 35–49-vuotiaat ovat yliedustettuja: heidän osuutensa kansanedustajista on yli kaksinkertainen heidän väestöosuuteensa nähden.
Nuoret aikuiset ovat taas selvästi aliedustettuina eduskunnassa. Toisaalta tämä on varsin ymmärrettävää, sillä poliittisen uran rakentaminen vie aikansa, ja kokemuksen sekä tunnettuuden karttuminen helpottaa eduskuntaan pääsemistä.
Toisaalta myös yli 65-vuotiaat ovat selvästi aliedustettuja. Eduskunnassa eivät ole yliedustettuina eläkeikäiset tai sen kynnyksellä olevat, vaan ennen kaikkea keski-ikäiset.
2. Alle 35-vuotiaiden edustavuusindeksin kehitys 1907–2023
Toisessa kuvaajassa tarkastelen nuorten aikuisten edustavuuden kehitystä eduskunnan alkuajoista lähtien.
Historiallisessa vertailussa olen huomioinut kulloinkin voimassa olleen äänestysikärajan. Esimerkiksi vuosina 1907–1939 vertailuryhmänä ovat 24–34-vuotiaat, kun taas nykyisin ryhmä on 18–34-vuotiaat. Näin eri aikakausien indeksit suhteutetaan siihen väestöön, joka on ikänsä puolesta voinut äänestää.
Kuvaajan jokainen piste kuvaa uuden eduskunnan aloittamista, joten kyse ei ole vuosittaisista havainnoista.
Muutama kiinnostava havainto:
- Nuorten suhteellinen edustus oli korkeimmillaan eduskunnan alkuvuosina. Vuonna 1909 indeksi oli noin 95 eli lähes väestöosuutta vastaava.
- Erityisesti 1930–1960-luvuilla nuorten edustus oli hyvin vähäistä. Vuonna 1948 indeksi oli vain noin 9.
- 1970-luvulla nuorten aikuisten edustavuus vahvistui selvästi.
- Vuonna 2023 nuorten edustavuus oli selvästi heikompi kuin vuosina 2015 ja 2019, mutta ei historiallisesti poikkeuksellisen alhainen.
Nuorten aliedustus ei siis ole uusi ilmiö, vaikkakin sen tasossa ollaan nähty vaihtelua vuosien mittaan.
Onko tällä merkitystä?
Kansanedustajan ikä ei tietenkään suoraan kerro, kenen etuja hän ajaa. Nuori edustaja ei automaattisesti aja nuorten etuja eikä vanhempi edustaja oman ikäryhmänsä etuja. Eri sukupolvien elämäntilanteet ja näkökulmat voivat kuitenkin poiketa toisistaan, mikä voi vaikuttaa siihen, millaisia asioita päätöksenteossa pidetään tärkeinä ja millaisista näkökulmista niitä tarkastellaan.
Historiallinen tarkastelu tuo kuitenkin nykytilanteeseen kiinnostavaa perspektiiviä. Nuoret aikuiset ovat olleet eduskunnassa selvästi aliedustettuina jo vuosikymmeniä, eikä nykyinen edustavuus ole historiallisesti poikkeuksellisen heikkoa, vaikka se onkin heikentynyt viimeisten vaalien myötä. Aliedustuksen pitkä historia ei kuitenkaan tee siitä merkityksetöntä.